perjantai 1. marraskuuta 2013

MULTISENSORISTEN TYÖTAPOJEN HUOMIOIMINEN OPETUKSESSA


JOHDANTO

Kiinnostukseni multisensoriseen työhön syttyi opetusharjoitteluni suunnittelun myötä. Artikkelin tärkeimmän käsitteen, multisensorinen työ, sain opetusharjoitteluani ohjaavalta opettajalta. Kiinnostuin aiheesta heti ja halusin tutustua siihen syvällisemmin, joten päätin kirjoittaa aiheesta artikkelin. Artikkelin tarkoituksena on itseni ja lukijoiden tietoiseksi tuleminen multisensorisesta työstä sekä tietoisuuden linkittäminen käytäntöön eli kuinka voimme huomioida opetusta suunnitellessamme ja opetusjärjestelyissämme multisensoristen asioiden vaikutukset oppilaiden oppimiseen. 

Multisensorisesta työstä on kirjoitettu hyvin vähän suomenkielisiä teoksia, mutta englanninkielistä teoriaa löytyy enemmän. Englanninkielistä tutkimusmateriaaliakin löytyy ja viime vuosina suomenkielisiä ammattikorkeakouluopiskelijoiden tekemiä tutkimuksia aiheesta on ilmestynyt. Ylipäätään luulen aiheen olevan hyvin vieras, vaikka uskon monesta opetusryhmästä löytyvän oppilaita, joille aistimukset, tuntemukset ja kokemukset tilasta, ihmisistä, äänistä yms. ovat hyvinkin ratkaisevia miellyttävän oppimiskokemuksen saamiseksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että juuri oppilaan tuntemuksilla ja kokemuksilla on valtava merkitys oppimisessa ja sen vuoksi multisensorisuutta tulisi huomioida enemmän opetuksessa. Aiheeseen liittyvää käytännön kokemusta minulla on hieman. Oman kokemuksen soveltaminen ja peilaaminen teoreettiseen tietoon sekä omien kokemuksien rikastuttaminen teoreettisilla faktoilla oli artikkelin kirjoittamisessa erittäin tärkeää. 

Multisensoriseen työhön liittyy läheisesti käsite sensorinen integraatio, joten jatkotoimenpiteenä aion kirjoittaa artikkelin sensorisesta integraatiosta saadakseni laajemman kokonaiskuvan multisensorisesta työstä. Lisäksi sensorisen integraation tarkastelun myötä toivon saavani lisää työkaluja opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen.

MULTISENSORISUUS    

Moniaistisuus eli multisensorisuus tarkoittaa usean aistin välityksellä yhtäaikaisesti saatua aistikokemusta. Ihminen hahmottaa maailmaa eri aistien välityksellä. (Laurea-ammattikorkeakoulu, kohtaamisia moniaistisessa tilassa. 2009.)

copyright papunet.net
” Aistiemme avulla tunnemme, haistamme, kuulemme, maistamme, näemme, koemme, nautimme, muistamme ja iloitsemme. Koemme kuuluvamme johonkin, tunnemme olevamme tekeviä ja tuntevia, puhumme, saamme tiedot asennoistamme, liikkeistämme, tasapainostamme. Joskus tarvitsemme enemmän aistimuksia, joskus vähemmän. Aistit vaikuttavat käyttäytymiseen, mielialaan, vuorovaikutukseen.”  (Kivi n.d.)


Multisensorinen työ on sateenkaarikäsite metodeille snoezelen, multisensorinen ympäristö ja sensorinen integraatio sekä luoville metodeille kuten musiikki- ja toimintaterapia (Sirkkola & Veikkola & Ala-Opas. 2008, 7). Sosiaalityössä multisensorinen työ liitetään usein vammaistyöhön, koska vammaistyön opetus-, kuntoutus- ja terapiatyö ovat aisteihin ja elämyksiin perustuvia. Tavoitteena on rentoutuminen ja oppiminen sekä aktivointi. Multisensorisen työn menetelmiä vammaistyössä ovat musiikki, draama ja tanssi sekä erilaiset muistelu- ja eläytymismenetelmät. Moniaistisuutta voidaan siis käyttää rentoutuksen ja hyvinvoinnin tuottamiseen. (Laurea-ammattikorkeakoulu, kohtaamisia moniaistisessa tilassa 2009.)

Sirkkolan ja Ala-Oppaan (2006, 60) mukaan yksilötason multisensoriseen työhön liittyy paljon huomioitavia asioita. Lähtökohtana on asiakkaan aistien kartoittaminen ja mieltymysten huomioiminen aistitoiminnoissa. Nämä kartoitukset tulisi tehdä asiakkaan omassa elinympäristössä. Helpon ja luotettavan kartoituksen tekeminen on joskus erittäin vaikeaa, koska multisensorisen työn asiakaskunnan, vaikeimmin kehitysvammaiset tai vahvasti autistiset henkilöt, omien tunteiden, kokemuksien ja aistimuksien kertominen on heille hyvin vaikeaa. Luotettavimman palautteen saa havainnoimalla asiakkaan kulloistakin toimintahetkeä ja kehittämällä toimintoja kohti asiakkaan omia valintoja. Usein tiedon keruuseen tarvitaan kuvallista materiaalia, haastatteluja ja jatkuvaa havainnointia.

MULTISENSORINEN YMPÄRISTÖ
 
Multisensorinen ympäristö on tietoisesti valittu ja rakennettu ympäristö, joka on tarkoitettu rentoutumiseen tai aktiiviseen toimintaan. Tässä ympäristössä stimulaatiota voidaan kontrolloida, muunnella, vahvistaa, heikentää, käyttää erikseen tai yhdistelminä, suunnitella aktiivisen tai passiivisen vuorovaikutuksen tarpeisiin ja tilapäisesti muuntaa yksilössä havaitun motivaation, kiinnostuksen, harrastuksen, rentoutuksen, terapian tai muun toiminnan tarpeisiin. Multisensorinen ympäristö on luonteeltaan fyysinen, psykologinen ja/tai sosiaalinen. (Ala-Opas & Sirkkola 2006, 6.)

Multisensorisen ympäristön kehittelyssä luodaan uudenlainen toimintamalli ja hyödynnetään uutta teknologiaa. Multisensoriset tilat voivat olla viitteellisiä, ryhmän yhdessä rakentamia ja melko yleisiäkin maisemia. Toisaalta niihin voidaan haluttaessa yhdistää hyvin henkilökohtaisia muistoja, vaikka oman kotitalon tai kotikylän kuva. Nykyteknologia tekee tilan ääni- ja kuvamaailmasta helposti muokattavan. (Laurea-ammattikorkeakoulu, kohtaamisia moniaistisessa tilassa. 2009.)

MULTISENSORIUS OPETUKSESSA

Opetuksessa eri aistikanavien kautta tulevien miellyttävien aistikokemusten ja
-elämysten avulla saavutetaan aktivoivan toiminnan ja rentoutumisen tasapaino, jolloin löytyy suotuisa vireystila oppimiselle, mielikuvitukselle, tunteille, luovuudelle, itseluottamuksen rakentumiselle, stressin ja paineiden vähentymiselle sekä vuorovaikutukselle. Kuuloaistia voidaan aktivoida esimerkiksi vedenäänillä, linnunlaululla, musiikilla ja muilla luontoäänillä. Tuntoaistimuksia voidaan tuottaa koskettamalla erilaisia pintoja ja miellyttäviä esineitä, kun taas hajuaistia stimuloidaan miellyttävillä tuoksuilla ja makuaistia voidaan aktivoida ruualla ja juomilla. (Kivi n.d.)

Opetuksessa multisensorisuuden työn tarkoituksena on löytää jokaiselle henkilölle mieluisa toimintaympäristö ja luottaa henkilön itsensä tekemiin valintoihin. Multisensorinen työ edellyttää opettajan ja oppilaan välistä kiinteää vuorovaikutusta. Vuorovaikutus on usein ei-kielellistä ja saattaa vaatia opettajan omaan intuitioon tukeutumista. Multisensorisessa työssä aktivoivat tai rentouttavat opetus- kuntoutus- ja vapaa-ajan hetket ovat tarkoituksenmukaisia toimintoja. Tämän mahdollistamiseksi tarvitaan muuntautuvia tiloja, helposti käytettäviä teknisiä apuvälineitä ja esteettisesti tyydyttäviä toimintamahdollisuuksia. (Sirkkola & Ala-Opas 2006, 59.)

Opetuksessa ryhmien monipuolinen osallistaminen on väline voimaantumiseen ja kulttuurisen demokratian mahdollistamiseen. Opetuksen onnistumiseksi puhutaan usein opetuksen- ja vuorovaikutuksen tasoista, mutta harvemmin tarkastellaan fyysisen ympäristön ja oppimisvälineiden merkitystä oppimisprosesseissa. Multisensorinen ympäristö on opetuksen työmenetelmä eli sosiokulttuurinen multisensorinen työ, jossa luovuutta, taiteen eri muotoja sekä elämyksellisyyttä hyödynnetään innostavien toimintojen löytämiseksi. Ajan, paikan ja toimijoiden ominaisuudet määrittävät multisensorisen työn sisällön. Työntekijöiden ammattitaito ja asenteet sekä mahdollisuus moniammatilliseen yhteistyöhön ovat ehkä tärkeimmät elementit osallistavan moniaistisen oppimisympäristön suunnittelussa, käytössä ja arvioinnissa. Opetus liittyy oppimiseen ja vuorovaikutukseen, mutta myös optimaalisen oppimisympäristön käyttöön. Yhtenä tavoitteena voisivat olla myös oppilaan elämänlaadun ja onnellisuuden lisääminen, rentoutumisen ja välittömän vuorovaikutuksen mahdollistaminen. Parhaassa tapauksessa luokkaan syntyy Flow, joka voimaannuttaa sekä oppilaita että opettajia. (Sirkkola 2008, 37.)

OMAT NÄKEMYKSET MULTISENSORISUUDESTA

Multisensorisuuden huomioiminen opetuksessa vaatii hieman ajatustyötä, jonka myötä opetuksen toteuttaminen näitä aatoksia ja oppeja noudattaen on mielestäni toteutettavissa ilman suuria ”ponnistuksia”. Erilaisten aistielämyksien huomioiminen luokassa on ensinnäkin visuaalisuuteen liittyvää, mitä opettajana laitan luokan seinille ja millaisia opetusmateriaaleja (valokuvat, lehtileikkeet, symbolit, piirustukset yms.) käytän. Toisaalta mitä voin opettaa kuulemalla: sanat, laulut, tarinat, äänet ylipäätään eli kuinka kanavoin opetukseni auditiivisesti. Jotain asioita voi oppia myös haistamalla (olfaktorisesti) tai maistamalla (gustatorisesti) ja näin toimien voi muistaa miltä koivun lehti tuoksuu tai maistuu ja siitä saada assosiaation puun nimeen, muotoon, kasvuun ja ympäristöön, missä koivu-niminen puu ylipäätään kasvaa. Puuta voi myös koskea ja saada taktiilisen tuntoaistiin liittyvän kokemuksen. Myös työkaluja, kankaita ja muita erilaisia materiaaleja voi koskea ja näin luoda muistijäljen omaan mieleen. Voin siis opettajana tuoda luokkaani konkreettisia tavaroita nähtäväksi ja kosketettavaksi ja näin toimien huomioida multisensorisuuden elementtejä työssäni.  Lisäksi opetuksessa on tärkeää huomioida oppilaat, jotka oppivat tekemällä, liikkumalla, jopa kuuntelevat opetusta keskittyneemmin neulomalla tai piirtämällä samanaikaisesti. Tietysti konkreettinen tekeminen kuten kaivaminen, lypsäminen tai minkä asian ylipäätään opettaminen tekemällä eli vestibulaarista aistikanavaa hyödyntäen on joidenkin oppilaiden oppimisen perusta.

Opetuksessa tulisi myös kiinnittää entistä enemmän huomioita myös vuorovaikutukseen ja kiireettömyyteen, jotta opettaja voi luoda paremmin lempeän, turvallisen ja kannustavan ilmapiirin. Tämän myötä saa, ainakin toivottavasti, myös arat ja hiljaiset oppilaat mukaan keskusteluun ja tuomaan mielipiteensä esiin. Luokkahengen ja ilmapiirin tunnelman kokemuksella on suuri vaikutus oppilaiden kanssakäymiseen, viihtyvyyteen, opiskelumotivaatioon ja kokemukseen tulla hyväksytyksi, mikä on monen oppilaan kohdalla ratkaiseva tekijä opintojen loppuunsaattamiseksi. Multisensorisuuden huomioimien opetuksessa onkin suurelta osin juuri näiden hiljaisten ja erityisten oppilaiden etu. Luulen, että opettajana saan myös paljon lisää voimavaroja itselleni, kun huomioimalla eri aistimuksiin liittyviä asioita voin saada koko oppilasryhmäni motivoitumaan ja jopa nauttimaan opetuksesta.


LÄHTEET

Painamattomat

Kivi, A. n.d. Snoezelen. Viitattu 28.10.2013.

Laurea-ammattikorkeakoulu, kohtaamisia moniaistisessa tilassa. 2009. Viitattu 28.10.2013.  http://moniaistinentila.laurea.fi/taustatjakasitteet.html 

Painetut

Ala-Opas, T. & Sirkkola, M. 2006. Johdanto. Teoksessa Ala-Opas, T. & Sirkkola, M. (toim.) Sosiokulttuurinen multisensorinen työ - kokemuksia vammaistyöstä. Hämeenlinna: Offset Oy, 5-8.

Sirkkola, M. 2008. Osallistava multisensorinen oppimisympäristö. Erika 2/2008, 37.

Sirkkola, M. 2006. Osallistava toimintatutkimus multisensorisen työn tutkimusmenetelmänä. Teoksessa Ala-Opas, T. & Sirkkola, M. (toim.) Sosiokulttuurinen multisensorinen työ – kokemuksia vammaistyöstä. Hämeenlinna: Offset Oy, 59-62.

Sirkkola, M. & Veikkola, P. & Ala-Opas, T. 2008. Multisensory Work Interdisciplinary approach to multisensory methods. Hämeenlinna: HAMK julkaisut.












6 kommenttia:

  1. Kiitos teoriatiedon jakamisesta. Ajatuksesi menetelmän mahdollisuuksista käytännössä herättivät minussa mielenkiinnon asiaan. Toimittuani opettajana ja nuorisotyöntekijänä erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten kanssa olen ehdottomasti samaa mieltä, että useiden aistikanavien ärsytys oppimistilanteissa ei vain paranna oppimistuloksia vaan myös motivoi oppimiseen yleensä. Löysin multisensorisissa työtavoissa samoja ajatusmalleja kuin elämyspedagogiikassa. Elämyspedagogiikassa tavoitellaan flow-tilaa yllätyksellisten haasteiden ja itsensä voittamisen kautta. Kohderyhmälle sopivien ongelmaratkaisutehtävien ja yllätyksellisellä oppimisympäristöllä haastetaan oppijoita käyttämään kaikkia aistejaan. Esimerkiksi retki- tai leirikoulutilanteissa voidaan saada aikaan itse oppiaineeseen liittyvän oppimisen lisäksi pysyviä muutoksia ryhmän vuorovaikutustaidoissa joka tukee ryhmään sen palatessa arkeen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Mari. Artikkelisi oli mielenkiintoinen ja mukavaa luettavaa! Multisensorinen työ vaatii perehtyneisyyttä asiaan, mutta kuulostaa loistavalta menetelmältä, kun sen hallitsee. Vuorovaikutustaidot ovatkin opetuksessa varmasti niitä haastavimpia elementtejä. Kuinka saada oppimisesta mielekästä ja myös heikoimmat mukaan. Uusien keinojen käyttäminen rikstuttaa varmasti myös omaakin työtä. Multisensorisen työn myötä opiskelun ja työn mielekkyys varmasti lisääntyvät. Olit löytänyt hyviä asiakokonaisuuksia, siten että asiasta tietämätönkin pääsi perille, mistä tässä on kysymys.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen aihe, itselleni aivan vieras ! Oli mielenkiintoista tututustua tähän aiheeseen. Opettajan työ on todella monipuolista ja haastavaa ! Opin uuden termin vestibulaarinen aistikanava...

    VastaaPoista
  4. Artikkeliasi oli tosi mukava lukea. Kirjoitustyylisi on sujuvaa ja aiheen käsittely piti
    otteessaan loppuun asti. Loistava kokonaisuus! Aihe oli itselleni täysin vieras entuudestaan, enkä ollut kuullutkaan aiemmin missään yhteydessä mainintaa multisensorisesta työstä. Onnistuit hyvin pyrkimyksessäsi tehdä lukijat tietoiseksi siitä ja toki samalla myös muissa tavoitteissasi. Menetelmänä multisensorinen työ kuulostaa loistavalta, vapauttavalta, luovuutta herättävältä. Se lisää oman ja oppijoiden työn mielekkyyttä ja tuo vaihtelua, mitä ajoittain kaivataankin oppimiseen ja opetukseen. Toivottavasti pääsisin sitä kokeilemaan joskus myös itse.

    VastaaPoista
  5. Mahdottoman kiinostavaa! Multisensorinen huone Tavastialla on minulle tuttu paikka, mutta näillä uusilla tiedolla se saa täysin uuden merkityksen. Moniaistikanavainen opetus ei ole pelkästään erityisoppilaiden mahdollisuus. Se tuo kaikkeen opetukseen kirjaimellisesti uutta ulottuvuutta.
    Kirjoitat sujuvasti ja viestisi on selkeää. Nautittava täsmämitoitettu tietopaketti.

    VastaaPoista
  6. Ihana aihe! Tulee kovin ikävä puutarhapuolen tunteja, jossa maistelimme ja haistelimme ja hypistelimme kasveja niiden nimiä opiskellessamme. Tieteelliset nimethän kuvaavat yleensä jotenkin kasvin ulkonäköä; Alchemilla mollis = jättipoimulehti, mollis= pehmeä, lempeä. Poimulehden yläpinta on hienon hopeisen karvan peitossa, joten se tuntuu pehmeältä käteen. Opiskelun ja muistin tueksi käytin siis kasvin kasvupaikkaa (muistatteko, tämä on se kasvi siitä ja siitä talon nurkalta...) ja aistikokemuksia (tuntuu pehmeältä käteen ja jos lehden taittaa se tuoksuu tältä) oppimisen tukena. Nykyään toivon, että voisin rakentaa opiskelijoille rauhoittumistilan. Liiat aistiärsykkeet pois ja hetkellistä keskittymistä hiljaisuuteen ja rentoutumiseen.
    Mielenkiinnolla odotan raporttejasi opetusharjoittelusta, sekä seuraavaa artikkeliasi aiheesta.

    VastaaPoista