Huh heijaa mihin kaikkeen sitä elämässään itsensä laittaa ja vielä vapaaehtoisesti?!? Aloitin opetusharjoittelun konkreettisen opettamisen viime perjantaina. Olin käyttänyt useita tunteja tuntien suunnitteluun ja käynyt opetusharjoittelusta vastaavan opettajan tunneilla seuraamassa hänen opetustaan, jotta saisin vähän varmuutta itselleni sekä muutamia vinkkejä kuinka aikusopiskelijoiden kanssa opetus kannattaa toteuttaa. Varmuutta ja itseluottamusta kertyi pikku hiljaa, mutta ettei meikäläisen elo ja olo olisi niin helppoa perjantaiaamu alkoi yhden opetusryhmäni joukosta poistuneen opiskelijan muistotilaisuudella. Tämän erittäin koskettavan tilaisuuden jälkeen otin opiskelijaryhmän haltuun englanninkielisellä opetuksellani. OMG! Olen paljon kaikkea mielestäni kokenut ja nähnyt, mutta monen hyvin erilaisen oman tunteen (suru, jännitys, hämennys, epävarmuus yms.) vuoristoradassa en koskaan opetukseni ensi minuuteilla ole ollut ja tämä tunteiden hallinta oli minulle todella uusi ja vieras tilanne. Hetken ajattelin, että EI en pysty vaan juoksen karkuun! Periksi ei luonteeni kuitenkaan antanut ja niinpä marssin luokan eteen kuin mikäkin "vanha konkari".
Päivä sujui hyvin ja näkemykseni opettajuudesta sai uuden aivan erilaisen näkökulman; opettaessani lapsia olen heille aina suuri auktoriteetti ja pystyssä pysyvä aikuinen vaikka tunteeni olisivat millaisessa vuoristoradassa tahansa, mutta näiden aikuisopiskelijoiden opettajana koin olevani heidän tiedollisten asioiden opettaja, mutta siinä samalla rinnalla kulkeva tasaveroinen ja yhtä haavoittuva aikuinen kuin mitä he itsekin sinä päivänä olivat. Kerroin heille tunnin aluksi tunnemyrskystäni ja tuntien lopuksi he antoivat positiivista palautetta, kun olin jakanut tuntemuksiani heidän kanssaan. He kokivat etten ollutkaan niin vieras ja etäinen, vaikka todellisuudessa en tuntenut heistä ketään. Näiden opetustuntien myötä itsetuntoni vahvistui roppakaupalla ja varmasti opintojeni kannalta tärkeimpänä asiana oli oman opettajuuteni kehittyminen. Lisäksi opetus englannin kielellä onnistui vaikka en luottanut itseeni etukäteen lainkaan, vaan koin englannin kielen todella heikoksi lenkiksi. Luentoja taukoineen pidin 6h ja sen jälkeen lähtö viikonlopun viettoon itsestään kaiken antaneena oli täydellinen "lopetus" ensimmäiselle opetusharjoittelupäivälle.
Eikä siinä vielä kaikki vaan toteutin myös oppimisyhteisö-opintojakson kokeilun kaiken luennoinnin ja työskentelyn lomassa. Opetukseni olin suunnittellut luentoja täydentävien videoiden katselulla. Näytin siis opiskelijoille oppitunnin aikana muutaman lyhyen videon ja ennen videon katselua jaon heille 3 paperilappusta. Ohjeistuksena oli videon katselun ohessa kirjata näihin paperilappusiin 3 merkityksellistä sanaa snoezelenistä. Videon katselun jälkeen he ryhmissä käyttivät jokainen puheenvuoron kertoen kukin omista sanavalinnoistaan. Ilokseni jokainen opiskelija kirjoitti nämä 3 sanaa ja jokaisessa ryhmässä kukin opiskelija vuorollaan kertoi omista sana valinnoistaan. Onnistunut kokeilu kaiken kaikkiaan kun vielä muutamassa palauteessa luki näin:
"Kirjoitusjuttu oli hyvä tapa saada keskittymään videon katseluun."
"Oli hauskaa kun videon aikana oli tehtävä miettiä sanoja, niin siihen keskittyi ihan eri tavalla."
"Ryhmäkeskustelut saivat kaikki osallistumaan aiheesta keskusteluun ja videoiden avulla oppi aiheesta hyvin."Sain siis opiskelijat keskittymään opetukseeni ja vielä oppimistakin tapahtui. Tästä on hyvä jatkaa uusien kokemuksien hankkimista ja opettaja-minäni sen kun vaan jatkaa kehittymistään!!!
