Nyt olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi vuorovaikutuksen, dialogisuuden ja ryhmädynamiikan saralla. Osallistuin opetusharjoittelupaikkani ohjaavan opettajan tiimipalaveriin ja sain kyllä aimo annoksen uusia näkemyksiä työyhteisön toimivuudesta, haasteista, tasa-arvoisesta kuuntelusta yms. Posiitivista ja ilahduttavaa oli palaverin aluksi tehty esittelykierros, jonka tarkoituksena oli kaikkien osallistujien tietoiseksi tuleminen meikäläisestä ja minun tietoisuuden lisääminen eri opettajien opetusalasta ja kokemuksesta. Tämän esittelyn myötä koin, että olin tervetullut kyseiseen palaveriin ja sain heti palaverin aluksi luoda oman näkemyksen jokaisesta persoonasta.
Palaveri eteni esityslistan mukaan, mutta puheenvuorojen pituuden rajaaminen oli puheenjohtajalle hankalaa, minkä vuoksi aikaa kului suunniteltua kauemmin. Lisäksi hetkittäin puheenvuorojen jakaminen oli haasteellista, koska toiset pyysivät viittaamalla puheenvuoron, kun taas toiset vaan aloittivat puhumisen. Omaksi tavoitteekseni olin asettanut tasa-arvoisena jäsenenä olemisen, mikä ei kylläkään toteutunut, sillä hetkittäin minusta tuntui, että en edes tiennyt mistä puhuttiin erilaisten lyhenteiden käyttämisen vuoksi ja yksi mielenkiintoinen asia oli, että ihmiset jättivät välillä lauseensa kesken sillä hetkellä kun muut osallistujat tuntuivat ymmärtävän mistä puhuttiin. Tämä lauseen kesken jättäminen aiheutti sen, että meikäläinen putosi hetkittäin täysin kärryiltä. Näinhän se tietysti menee, että tarpeeksi tutussa porukassa toimimme sisäsyntyisten mekanismienpohjalta ja tottumusten mukaan eli kukaan muu ei varmaan huomannut edes mitään ihmeellistä lauseen jäädessä kesken vaan keskustelu jatkui muiden lisäkommenteilla. En kuitenkaan koe, että kenelläkään oli tarkoitus pudottaa minua kärryiltä vaan tämä oli vain tiimin tapa toimia. Ehkäpä näin toimimme myös omissa työyhteisöissämme?!?
Omia puheenvuoroja en käyttänyt, sillä en kokenut tuovani mitään lisää keskusteluun ja ajan rajallisuuden vuoksi en halunnut pitkittää palaveria. Joidenkin henkilöiden kuuntelu tuotti minulle hieman haastetta, sillä tekstiä tuli ja tuli ja asiat vähän niin kuin junnasivat paikoillaan eli tavoitteeni kaikkien tasa-arvoinen kuuntelu jäi myös toteutumatta. Kiva oli seurata osallistujien ilmeitä ja tietysti tulkita niitä sekä joidenkin puuhasteluja kännyköiden tai kalenterien kimpussa. Joukosta löytyi monen monta roolimallia ja hyvin pystyisin nimeämään työyhteisön vetäytyjät, johtajat, kuuntelijat ja kehittäjät. Tämän kokemuksen myötä täytyy todeta, että on todella vaikeaa tasa-arvoisen keskustelun, vuorovaikutuksen ja osallisuuden mahdollistaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti