MULTISENSORISTEN TYÖTAPOJEN HUOMIOIMINEN OPETUKSESSA

JOHDANTO

Kiinnostukseni multisensoriseen työhön syttyi opetusharjoitteluni suunnittelun myötä. Artikkelin tärkeimmän käsitteen, multisensorinen työ, sain opetusharjoitteluani ohjaavalta opettajalta. Kiinnostuin aiheesta heti ja halusin tutustua siihen syvällisemmin, joten päätin kirjoittaa aiheesta artikkelin. Artikkelin tarkoituksena on itseni ja lukijoiden tietoiseksi tuleminen multisensorisesta työstä sekä tietoisuuden linkittäminen käytäntöön eli kuinka voimme huomioida opetusta suunnitellessamme ja opetusjärjestelyissämme multisensoristen asioiden vaikutukset oppilaiden oppimiseen. 

Multisensorisesta työstä on kirjoitettu hyvin vähän suomenkielisiä teoksia, mutta englanninkielistä teoriaa löytyy enemmän. Englanninkielistä tutkimusmateriaaliakin löytyy ja viime vuosina suomenkielisiä ammattikorkeakouluopiskelijoiden tekemiä tutkimuksia aiheesta on ilmestynyt. Ylipäätään luulen aiheen olevan hyvin vieras, vaikka uskon monesta opetusryhmästä löytyvän oppilaita, joille aistimukset, tuntemukset ja kokemukset tilasta, ihmisistä, äänistä yms. ovat hyvinkin ratkaisevia miellyttävän oppimiskokemuksen saamiseksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että juuri oppilaan tuntemuksilla ja kokemuksilla on valtava merkitys oppimisessa ja sen vuoksi multisensorisuutta tulisi huomioida enemmän opetuksessa. Aiheeseen liittyvää käytännön kokemusta minulla on hieman. Oman kokemuksen soveltaminen ja peilaaminen teoreettiseen tietoon sekä omien kokemuksien rikastuttaminen teoreettisilla faktoilla oli artikkelin kirjoittamisessa erittäin tärkeää. 

Multisensoriseen työhön liittyy läheisesti käsite sensorinen integraatio, joten jatkotoimenpiteenä aion kirjoittaa artikkelin sensorisesta integraatiosta saadakseni laajemman kokonaiskuvan multisensorisesta työstä. Lisäksi sensorisen integraation tarkastelun myötä toivon saavani lisää työkaluja opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen.

MULTISENSORISUUS    

Moniaistisuus eli multisensorisuus tarkoittaa usean aistin välityksellä yhtäaikaisesti saatua aistikokemusta. Ihminen hahmottaa maailmaa eri aistien välityksellä. (Laurea-ammattikorkeakoulu, kohtaamisia moniaistisessa tilassa. 2009.)

copyright papunet.net

” Aistiemme avulla tunnemme, haistamme, kuulemme, maistamme, näemme, koemme, nautimme, muistamme ja iloitsemme. Koemme kuuluvamme johonkin, tunnemme olevamme tekeviä ja tuntevia, puhumme, saamme tiedot asennoistamme, liikkeistämme, tasapainostamme. Joskus tarvitsemme enemmän aistimuksia, joskus vähemmän. Aistit vaikuttavat käyttäytymiseen, mielialaan, vuorovaikutukseen.”  (Kivi n.d.)

Multisensorinen työ on sateenkaarikäsite metodeille snoezelen, multisensorinen ympäristö ja sensorinen integraatio sekä luoville metodeille kuten musiikki- ja toimintaterapia (Sirkkola & Veikkola & Ala-Opas. 2008, 7). Sosiaalityössä multisensorinen työ liitetään usein vammaistyöhön, koska vammaistyön opetus-, kuntoutus- ja terapiatyö ovat aisteihin ja elämyksiin perustuvia. Tavoitteena on rentoutuminen ja oppiminen sekä aktivointi. Multisensorisen työn menetelmiä vammaistyössä ovat musiikki, draama ja tanssi sekä erilaiset muistelu- ja eläytymismenetelmät. Moniaistisuutta voidaan siis käyttää rentoutuksen ja hyvinvoinnin tuottamiseen. (Laurea-ammattikorkeakoulu, kohtaamisia moniaistisessa tilassa 2009.)

Sirkkolan ja Ala-Oppaan (2006, 60) mukaan yksilötason multisensoriseen työhön liittyy paljon huomioitavia asioita. Lähtökohtana on asiakkaan aistien kartoittaminen ja mieltymysten huomioiminen aistitoiminnoissa. Nämä kartoitukset tulisi tehdä asiakkaan omassa elinympäristössä. Helpon ja luotettavan kartoituksen tekeminen on joskus erittäin vaikeaa, koska multisensorisen työn asiakaskunnan, vaikeimmin kehitysvammaiset tai vahvasti autistiset henkilöt, omien tunteiden, kokemuksien ja aistimuksien kertominen on heille hyvin vaikeaa. Luotettavimman palautteen saa havainnoimalla asiakkaan kulloistakin toimintahetkeä ja kehittämällä toimintoja kohti asiakkaan omia valintoja. Usein tiedon keruuseen tarvitaan kuvallista materiaalia, haastatteluja ja jatkuvaa havainnointia.

MULTISENSORINEN YMPÄRISTÖ
 

Multisensorinen ympäristö on tietoisesti valittu ja rakennettu ympäristö, joka on tarkoitettu rentoutumiseen tai aktiiviseen toimintaan. Tässä ympäristössä stimulaatiota voidaan kontrolloida, muunnella, vahvistaa, heikentää, käyttää erikseen tai yhdistelminä, suunnitella aktiivisen tai passiivisen vuorovaikutuksen tarpeisiin ja tilapäisesti muuntaa yksilössä havaitun motivaation, kiinnostuksen, harrastuksen, rentoutuksen, terapian tai muun toiminnan tarpeisiin. Multisensorinen ympäristö on luonteeltaan fyysinen, psykologinen ja/tai sosiaalinen. (Ala-Opas & Sirkkola 2006, 6.)

Multisensorisen ympäristön kehittelyssä luodaan uudenlainen toimintamalli ja hyödynnetään uutta teknologiaa. Multisensoriset tilat voivat olla viitteellisiä, ryhmän yhdessä rakentamia ja melko yleisiäkin maisemia. Toisaalta niihin voidaan haluttaessa yhdistää hyvin henkilökohtaisia muistoja, vaikka oman kotitalon tai kotikylän kuva. Nykyteknologia tekee tilan ääni- ja kuvamaailmasta helposti muokattavan. (Laurea-ammattikorkeakoulu, kohtaamisia moniaistisessa tilassa. 2009.)

MULTISENSORIUS OPETUKSESSA

Opetuksessa eri aistikanavien kautta tulevien miellyttävien aistikokemusten ja

-elämysten avulla saavutetaan aktivoivan toiminnan ja rentoutumisen tasapaino, jolloin löytyy suotuisa vireystila oppimiselle, mielikuvitukselle, tunteille, luovuudelle, itseluottamuksen rakentumiselle, stressin ja paineiden vähentymiselle sekä vuorovaikutukselle. Kuuloaistia voidaan aktivoida esimerkiksi vedenäänillä, linnunlaululla, musiikilla ja muilla luontoäänillä. Tuntoaistimuksia voidaan tuottaa koskettamalla erilaisia pintoja ja miellyttäviä esineitä, kun taas hajuaistia stimuloidaan miellyttävillä tuoksuilla ja makuaistia voidaan aktivoida ruualla ja juomilla. (Kivi n.d.)

Opetuksessa multisensorisuuden työn tarkoituksena on löytää jokaiselle henkilölle mieluisa toimintaympäristö ja luottaa henkilön itsensä tekemiin valintoihin. Multisensorinen työ edellyttää opettajan ja oppilaan välistä kiinteää vuorovaikutusta. Vuorovaikutus on usein ei-kielellistä ja saattaa vaatia opettajan omaan intuitioon tukeutumista. Multisensorisessa työssä aktivoivat tai rentouttavat opetus- kuntoutus- ja vapaa-ajan hetket ovat tarkoituksenmukaisia toimintoja. Tämän mahdollistamiseksi tarvitaan muuntautuvia tiloja, helposti käytettäviä teknisiä apuvälineitä ja esteettisesti tyydyttäviä toimintamahdollisuuksia. (Sirkkola & Ala-Opas 2006, 59.)

Opetuksessa ryhmien monipuolinen osallistaminen on väline voimaantumiseen ja kulttuurisen demokratian mahdollistamiseen. Opetuksen onnistumiseksi puhutaan usein opetuksen- ja vuorovaikutuksen tasoista, mutta harvemmin tarkastellaan fyysisen ympäristön ja oppimisvälineiden merkitystä oppimisprosesseissa. Multisensorinen ympäristö on opetuksen työmenetelmä eli sosiokulttuurinen multisensorinen työ, jossa luovuutta, taiteen eri muotoja sekä elämyksellisyyttä hyödynnetään innostavien toimintojen löytämiseksi. Ajan, paikan ja toimijoiden ominaisuudet määrittävät multisensorisen työn sisällön. Työntekijöiden ammattitaito ja asenteet sekä mahdollisuus moniammatilliseen yhteistyöhön ovat ehkä tärkeimmät elementit osallistavan moniaistisen oppimisympäristön suunnittelussa, käytössä ja arvioinnissa. Opetus liittyy oppimiseen ja vuorovaikutukseen, mutta myös optimaalisen oppimisympäristön käyttöön. Yhtenä tavoitteena voisivat olla myös oppilaan elämänlaadun ja onnellisuuden lisääminen, rentoutumisen ja välittömän vuorovaikutuksen mahdollistaminen. Parhaassa tapauksessa luokkaan syntyy Flow, joka voimaannuttaa sekä oppilaita että opettajia. (Sirkkola 2008, 37.)

OMAT NÄKEMYKSET MULTISENSORISUUDESTA

Multisensorisuuden huomioiminen opetuksessa vaatii hieman ajatustyötä, jonka myötä opetuksen toteuttaminen näitä aatoksia ja oppeja noudattaen on mielestäni toteutettavissa ilman suuria ”ponnistuksia”. Erilaisten aistielämyksien huomioiminen luokassa on ensinnäkin visuaalisuuteen liittyvää, mitä opettajana laitan luokan seinille ja millaisia opetusmateriaaleja (valokuvat, lehtileikkeet, symbolit, piirustukset yms.) käytän. Toisaalta mitä voin opettaa kuulemalla: sanat, laulut, tarinat, äänet ylipäätään eli kuinka kanavoin opetukseni auditiivisesti. Jotain asioita voi oppia myös haistamalla (olfaktorisesti) tai maistamalla (gustatorisesti) ja näin toimien voi muistaa miltä koivun lehti tuoksuu tai maistuu ja siitä saada assosiaation puun nimeen, muotoon, kasvuun ja ympäristöön, missä koivu-niminen puu ylipäätään kasvaa. Puuta voi myös koskea ja saada taktiilisen tuntoaistiin liittyvän kokemuksen. Myös työkaluja, kankaita ja muita erilaisia materiaaleja voi koskea ja näin luoda muistijäljen omaan mieleen. Voin siis opettajana tuoda luokkaani konkreettisia tavaroita nähtäväksi ja kosketettavaksi ja näin toimien huomioida multisensorisuuden elementtejä työssäni.  Lisäksi opetuksessa on tärkeää huomioida oppilaat, jotka oppivat tekemällä, liikkumalla, jopa kuuntelevat opetusta keskittyneemmin neulomalla tai piirtämällä samanaikaisesti. Tietysti konkreettinen tekeminen kuten kaivaminen, lypsäminen tai minkä asian ylipäätään opettaminen tekemällä eli vestibulaarista aistikanavaa hyödyntäen on joidenkin oppilaiden oppimisen perusta.

Opetuksessa tulisi myös kiinnittää entistä enemmän huomioita myös vuorovaikutukseen ja kiireettömyyteen, jotta opettaja voi luoda paremmin lempeän, turvallisen ja kannustavan ilmapiirin. Tämän myötä saa, ainakin toivottavasti, myös arat ja hiljaiset oppilaat mukaan keskusteluun ja tuomaan mielipiteensä esiin. Luokkahengen ja ilmapiirin tunnelman kokemuksella on suuri vaikutus oppilaiden kanssakäymiseen, viihtyvyyteen, opiskelumotivaatioon ja kokemukseen tulla hyväksytyksi, mikä on monen oppilaan kohdalla ratkaiseva tekijä opintojen loppuunsaattamiseksi. Multisensorisuuden huomioimien opetuksessa onkin suurelta osin juuri näiden hiljaisten ja erityisten oppilaiden etu. Luulen, että opettajana saan myös paljon lisää voimavaroja itselleni, kun huomioimalla eri aistimuksiin liittyviä asioita voin saada koko oppilasryhmäni motivoitumaan ja jopa nauttimaan opetuksesta.

LÄHTEET

Painamattomat

Kivi, A. n.d. Snoezelen. Viitattu 28.10.2013.

http://www.toimintaterapia.fi/snoezelen.html

Laurea-ammattikorkeakoulu, kohtaamisia moniaistisessa tilassa. 2009. Viitattu 28.10.2013.  http://moniaistinentila.laurea.fi/taustatjakasitteet.html 

Painetut

Ala-Opas, T. & Sirkkola, M. 2006. Johdanto. Teoksessa Ala-Opas, T. & Sirkkola, M. (toim.) Sosiokulttuurinen multisensorinen työ - kokemuksia vammaistyöstä. Hämeenlinna: Offset Oy, 5-8.

Sirkkola, M. 2008. Osallistava multisensorinen oppimisympäristö. Erika 2/2008, 37.

Sirkkola, M. 2006. Osallistava toimintatutkimus multisensorisen työn tutkimusmenetelmänä. Teoksessa Ala-Opas, T. & Sirkkola, M. (toim.) Sosiokulttuurinen multisensorinen työ – kokemuksia vammaistyöstä. Hämeenlinna: Offset Oy, 59-62.

Sirkkola, M. & Veikkola, P. & Ala-Opas, T. 2008. Multisensory Work Interdisciplinary approach to multisensory methods. Hämeenlinna: HAMK julkaisut.