Vuorovaikutustaitojen likoon laittaminen...

Opetusharjoitteluni aion tehdä sosionomiopiskelijoiden (amk) opetuksessa. Tulen siis työskentelemään ammattikorkeakoulussa ja tämä on minulle aivan uusi aluevaltaus. Olen työskennellyt koulumaailmassa peruskoulun puolella, mutta työskentely aikuisopiskelijoiden parissa on uutta. Toisaalta luulisin, että myös työyhteisö eroaa peruskoulun hyvin tiiviistä yhteisöstä enemmän itsenäisemmäksi työnteoksi ja kollegoiden näkeminen vain palavereiden ja tiimien kautta on tavanomaista. Haluan päästä opetusharjoitteluni myötä näkemään ja kokemaan mahdollisimman paljon ja monelta ei suunnalta myös opettajan työnkuvaa ammatillisessa koulussa ja sen vuoksi olen menossa ohjaavan opettajani tiimipalaveriin syksyn 2013 aikana. Tiimipalaveriin osallistumisen tarkoituksena on saada jonkinlainen laajempi kuva ammatillisen opettajan työnkuvasta, yhteistyötahoista, työmuodoista yms. Tämä on myös oiva tilaisuus nähdä millaisia erilaisia persoonia työyhteisö sisältää sekä kuinka asioista keskustellaan, kyseenalaistetaan, pohditaan ja päätetään eli millainen vuorovaikutus tämäntyyppisessä työyhteisössä/tiimissä on. Osallistun kyseiseen palaveriin opiskelijan ominaisuudessa eli kokemattomana, tietämättömänä ja hieman arkana & ujona; ainakin ennakko-oletuksen luulen olevan persoonastani ja roolistani tämäntyyppinen. Tavoitteenani on kuitenkin olla tasa-arvoinen tiimin jäsen ja toivon saavani kokemuksen, että opiskelijakin voi tietää/osata monia asioita tai ainakin hänellä voi olla hyviä näkemyksiä/kokemuksia.

Pääsääntöisesti olen aiemmin ollut palavereissa tasa-arvoinen ja –veroinen jäsen, mutta nyt olen ennakkoasetelman mukaan aivan erilaisessa roolissa. Pyrin kuitenkin osallistumaan palaveriin sanomalla, kysymällä tai tiedustelemalla asioista ja toivon, että koen kuuluvani tiimiin edes tulemalla kuulluksi. Tämähän on ”vaikea” asetelma, koska usein vuorovaikutuksessa rooleilla on suuri merkitys ryhmän toimintaan ja itsensä hieman araksi kokeva tai muiden ryhmäläisten silmissä erilaisessa asemassa oleva saattaa jäädä muiden jalkoihin eikä tule kuulluksi lainkaan. Pyrin kuitenkin luottamaan omaan tietämykseeni ja taitoihini tiimin jäsenenä työskentelystä, jonka myötä saisin kokemuksen, että erilaisessa asemassakin oleva jäsen saa tuotua mielipiteensä esiin ja muut tiimin jäsenet aidosti kuuntelevat mitä sanottavaa kullakin jäsenellä on. Toisaalta myös muiden kuuntelu, erilaisten mielipiteiden hyväksyminen ja kysyminen jollen ehkä tarkkaan ymmärtänyt mitä joku sanoi, ovat asioita, joissa minun pitää opettaa itseäni. Olen hyvin vahva persoona mielipiteiltäni ja tieto-taidoiltani, joten muiden eriävien näkemyksien kuuleminen sekä hyväksyminen ovat oppimisen saralla olevia asioita. Kategorioin myös helposti ihmiset eli keitä kuuntelen mielelläni ja taas toisaalta niihin, joiden mielipiteitä en haluaisi kuulla lainkaan ja tämäntyyppisten asetelmien luominen on vuorovaikutuksen onnistumisen kannalta huono. Minun pitää siis edelleen kasvaa (ei kuitenkaan pituutta!) vuorovaikutustaidoiltani ja kehittää omaa ajatteluani sekä persoonaani. 

 

DIGITUTOR?!?

Wautsi wau meikäläinen aloitti tänään kolmipäiväisen digitutor-koulutuksen oman työni puolesta. Meillä oli koko päivä tutustumista erilaisiin digitaalisiin opetusympyröihin ja verkkotyökaluihin, joista muutaman olen tainnut kuulla myös näiden aokk-opintojen parissa?!? Hauska sattuma sinänsä, että tänään ryhmäni, hitaat hämäläiset, kokeilevat erilaisia verkkoympäristöjä ja -yhteisöjä, aivoriihityövälineitä yms., joista esim. google drive on yksi listalla oleva ja sain tänään siihen täsmäkoulutuksen. Voisinkohan jotenkin hieman päteä verkkotapaamisessamme?!? Ei kannata kuitenkaan odottaa liikoja, koska nyt olen omalla koneella ja yksin, joten samojen asioiden tekeminen kuin aamupäivällä opettajajohtoisesti atk-luokassa voi olla hieman haasteellisempaa. Tietysti ihanat ryhmäläiseni auttavat todella paljon eli varmasti testailut onnistuvat meikäläiseltäkin. Verkko-oppimista on nyt siis tarjolla joka saralla ja mielenkiinto näiden työkalujen käyttöön lisääntyy koko ajan. Tietysti mitä tutumpi jokin verkkotyökalu on, sitä helpompi sitä on käyttää ja näin ollen herkemmin siitä tulee myös päivittäisen opetuksen väline.

Illan hämärtyessä digimaailmasta onkin hypättävä valtavan kirjallisuuden pariin. Kävin eilen tapaamassa opetusharjoitteluni ohjaavaa opettajaa ja kotiin päästyäni huomasin kantaneeni myös korkean kirjapinon luettavakseni. Ohjaava opettajani on aivan mieletön hanke- & projektihenkilö; hän on niin kansainvälisessä kuin Suomen rajojen sisäisissäkin projekteissa mukana koko ajan ja pursuaa ideoita, ajatuksia ja visioita myös opintoihini liittyen. Itsekin taidan olla projekteista innostuva henkilö ja näin ollen visiomme liitelevät vaikka missä ja kirjallisuutta kaikkeen löytyi useita. Ihana visioida kaikkea tulevaa, mutta nyt kuitenkin pitäisi pudota tähän päivään ja ottaa homma haltuun eli kirjoittaa vuorovaikutustehtävä sekä artikkeli multisensorisesta työstä...

Pienin askelin eteenpäin eli nyt lähden google driven kimppuun!

Lunta odotellessa!

Iik ensi viikolle on luvattu lunta ja pakkasta! Olisin toivonut lämpimän syksyn jatkuvan vielä lokakuun ajan, mutta aina toiveet eivät toteudu. Opiskelu on toden teolla polkaistu käyntiin ja jotain aikaansaannoksiakin on. Hops:n kirjaaminen oikeaan paikkaan ja oikeille riveille tarkoituksenmukaisesti tuotti hieman harmaita hiuksia (kuten tämän blogin luominenkin elokuun helteillä), vaikka Sannan antama ohjeistus olikin hyvä. Kaikesta huolimatta muutaman mutkan kautta sain tieni suoristettua ja tehtävän onnistuneesti eteenpäin lähtettyä. Meikäläisen sisälukutaito ja ehkäpä pienimuotoinen keskittymisen taito ovat hieman hakusessa; jouluna viimeistään luotan tietäväni mitä teen ja minne! Lähiopetuspäivät 2 x 2 ovat sujahtaneet rattoisasti ja opettajuuden pohtiminen sekä siinä kasvaminen on jatkuvaa, mielenkiintoista ja antoisaa. Niin ysiluokkavideo kuin someguru Jarin aatokset sekä näkemykset antoivat rutkasti uutta, innostavaa ja mieleenpainuvaa informaatiota mitä opettajuus parhaimmillaan oikeastaan onkaan. Olen syksyn aikana tavannut omien lasten opettajia & kollegoitani ja näiden tapaamisten yhteydessä olen päässyt testaamaan vuorovaikutustaitojani sekä heidän tietämättään puntaroinut heidän opettajuutta sekä oppilaiden aitoa läsnäolevaa kohtaamista. Mielenkiintoista?!? Voisin joskus syvemminkin tutkia tätä...

Nyt vuorotteluvapaan myötä koen, että pullantuoksuinen kotiäiti pystyy hallitsemaan perhe-elämän lisäksi opiskelut ihan hyvin. Eilinen kirjastoreissu "poiki" hyvin, sain tulevaa artikkeliani, multisensorinen työ, varten muhkean julkaisun ja tänään HAMK:n kirjasto toivottavasti "poikii" useamman julkaisun tästä aiheesta. Multisensorinen työ liittyy opetusharjoitteluuni ja on täysin mukavuusalueeni ulkopuolella oleva aihe, joten täytyy ottaa homma haltuun jo syksyn aikana. Kiinnostavaa kylläkin ja varmasti saan paljon uutta ja tarpeellista tietoa tulevaisuutta ajatellen, mutta mihin olen taas itseni alttiiksi laittanut. Joskus voisi jonkin asian tehdä helpomminkin, ehkä? 

Näihin mahtaviin tunelmiin ja luonnonilmiöihin on hyvä lopettaa. Näkemisiin!

Jälleen yritetään... Ja ehkä onnistunkin!